Flag of Great Britain
menuicon

Honkajoella ratkaistiin kartingissa IAME-luokkien Pohjoismaiden mestaruudet – mukana myös maailmanmestari Kalle Palander

Honkajoella sijaitseva Pesämäen Moottoriurheilukeskus toimi samalla kertaa historiallisen autourheilutapahtuman näyttämönä, kun IAME Nordic Cup -kilpailu ja RADALLE.com NEZ Drifting -kilpailu järjestettiin samassa paikassa samaan aikaan. Jopa karaistuneet Pohjois-Euroopan parhaat drifting-gladiaattorit olivat vaikuttuneita, kun aidan vierustat olivat perinteisten katsojien lisäksi täynnä Pohjoismaiden mestaruudesta taistelleita pienempiä ja isompia kartingtähtiä.

Yhteistapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, mikä laittoi rata-alueen kapasiteetin todella koetukselle, mutta siitä selvittiin upeasti. Paikalla oli erilaisia palveluita makkara- ja jäätelömyyjästä aurinkolasimyyjään ja ilta huipentui tamperelaisen hiphop-yhtyeen Mansesterin keikkaan anniskelualueen vieressä. Runsaslukuisten katsojien ja taustajoukkojen viihtyvyys oli siis taattu, kun päivällä driftingin kaaviovaiheen tandemajojen aika oli rauhoitettu kartingradan puolella, jotta katsojat ja kuljettajat pääsivät seuraamaan toistensa tapahtumia täysipainoisesti.

Kilpailun rakenne oli IAME Series Finlandista poikkeava, sillä sunnuntain finaalipäivä huipentui ensin pre-finaaliin ja sitten finaaleihin, joissa kerrasta poikki -menetelmällä ratkaistiin Pohjoismaiden mestaruudet X30-luokissa. Mini IAME-, X30 Junior-, X30 Senior- ja X30 Master –luokkien voittajat pääsivät lisäksi edustamaan omaa maatansa IAME International Finaliin Ranskan Le Mansiin lokakuussa.

Honkajoen rata on uudistuksen jälkeen 1000 metriä pitkä ja se muodostuu vanhoista sekä uudistetuista osioista. Uuden asfaltin pinta on vanhaa liukkaampaa, mikä tekee auto säätämisestä ja ajamisesta erittäin haastavaa. Rata myös monia muita teknisempi, joten taitava kuljettaja voi tehdä ajamalla selkeitä eroja. Yleisesti pito on aika heikko, sillä rata on hiekkaisella maaperällä ja avoinaisessa sekä tuulisessa maastossa. Uusi ja nopea rata tarjoaa viihdyttäviä kipailuita ja useita ohituspaikkoja.

IAME Nordic Cup järjestettiin nyt kolmatta vuotta ja tällä kertaa paikalla oli myös slalomin maailmanmestari Kalle Palander, joka oli ajamassa kartingautoa ensimmäistä kertaa. Palanderin ajot alkoivat perjantaina harjoitusajoilla, jossa ajokouluttajana toimi sarjapromoottori Mikko Laine ja mekaanikkona hänellä oli kokenut Sarlin Racing Teamin Aapeli Kiviniemi. Palanderin rungoksi oli valikoitunut Zanardi, jolla voitettiin edellisvuoden maailmanmestaruus, joten menestys ei varmasti jäänyt kalustosta kiinni!

Drifting

NEZ eli Pohjois-Euroopan alue sisältää Pohjoismaiden lisäksi Venäjän, Puolan ja Baltian maat. Drifting on Japanista lähtöisin oleva laji, jossa tehokkailla ja näyttävillä autoilla ajetaan suuressa sivuluisussa tähdäten takarenkailla tuomariston määrittelemiin maalialueisiin eli clipping pointteihin. Kilpailu koostuu yksin ajettavasta lajitteluvaiheesta ja lajitteluiden perusteella pariajona ajettavasta playoff-kaaviosta, jossa aina toinen kuljettajista joutuu kopioimaan edellä ajavan tekemisiä mahdollisimman tarkasti. Molemmat kuljettajat toimivat vuorollaan edessä ja ajojen yhteisarviointi ratkaisee. Jos tuomaristo ei osaa päättää tulosta, ajetaan ns. one more time.

Kuulostaa helpolta, eikö totta? Yhtälöön kuitenkin lisätään se, että radat ovat vaativia, niissä on usein betonia tai muita esteitä ja kuljettajan tulisi ajaa autoa aina kaasu pohjassa paikasta riippumatta. Tuomaristo määrittelee tavoitenopeuden arvostelualueen aloituskohtaan eli entryyn, mistä kuljettaja pisteytetään. Pisteitä saa lisäksi luistokulmasta, ajolinjasta ja show-tyylistä, mutta se voi vaihdella hieman kilpailutyypeittäin.

Nopeutta säädetään luistokulmalla, suuntaa muutetaan käsijarrulla tai vastaheitolla ja savua ammutaan sylinterien täydeltä taivaalle pimentäen seuraajan ajokenttä. Silti seuraamisväli on välillä mitattavissa vain senttimetrein, eikä kontakteilta voida välttyä. Ei ole ihme, että laji on yksi suosituimmista autourheilumuodoista. RADALLE.com Motopark Festivaaleilla lajia kävi ajamassa menestyksellä myös rallilahjakkuus Kalle Rovanperä.

Mini

9-13-vuotiaiden eli nuorimpien kuljettajien luokassa Kosmic-rungolla Vili Hakala ajoi palupaikalle minimaalisella tuhannesosasekunnin erolla ennen SFN Motorsportin Juuso Laukkasta ja 4,6 sadasosasekuntia ennen kotiradallaan kilpaillutta kankaanpääläistä Frans Rintamäkeä. Alkuerissä Hakala oli pitelemätön ja hän päästeli molempien alkuerien voittoon Rintamäen ollessa kahdesti toinen. Kimi Tani ja Mikael Uitto vuorottelivat kolmannesta sijasta. Uitto starttasi finaalipäivään kolmannesta ruudusta ja joensuulainen Tomas Hassinen oli neljäs.

Pre-finaalissa ajettiin 14 kierrosta ja kärkikaksikko Hakala ja Rintamäki karkasivat muilta. He ohittelivat toisiaan useamman kerran, mutta Hakala vei lopulta pidemmän korren, vaikka Rintamäki ajoi lähes kaksi kymmenystä nopeamman kierrosajan. Kauhajokelainen Mikael Uitto ja Mad-Croc-kuljettaja Tomas Hassinen olivat toinen parivaljakko kolmen sekunnin päästä kärjessä. Teemu Moipio ajoi hienon kilpailun ja nousi kymmenenneltä sijalta viidenneksi.

Minien finaali oli todella pitkä eli 22 kierrosta. Tamperelainen Vili Hakala ajoi Energy-rungollaan Pohjoismaiden kuninkaaksi Mini-luokassa menettämättä yhdelläkään kierroksella johtopaikkaa. Mikael Uitto ajoi uransa kohokohdaksi kilpailun toiseksi 1,9 sekuntia Hakalan perässä. Luokassa ensimmäistä vuotta kilpailevaa espoolainen Kali Kart -kuljettaja Teemu Moipio oli kolmas ja neljäs oli Kimi Tani.

Honkajoen radalla Mini-luokka oli erittäin tasainen, sillä kahdeksan nopeinta kuljettajaa olivat käytännössä kymmenyksen sisällä kierrosajoissa mitattuna. Kova kilpailu käytiin Mini-luokan paikasta IAME International Finaliin, jonka voitti nopein IAME-moottorilla kilpaileva kuljettaja. Ensimmäisenä ruutulipulle heistä ajoi Tomas Hassinen, joka oli kokonaiskilpailun toinen, mutta hän sai sisään liikkuneen etupuskurin vuoksi viiden sekunnin aikasakon, mikä nosti voittajaksi helsinkiläisen Parolin-kuljettaja Julia Väntin. Näin Julia lähtee edustamaan Suomea legendaariseen Le Mansiin.

X30 Cadet

X30 Cadet on Minien lisäksi toinen nuorten luokka, jossa ajavat 10-13-vuotiaat kuljettajat, mutta heillä on käytössään jo hieman kookkaammat rungot ja 125-kuutioiset IAME X30 -moottorit, mikä mahdollistaa etenkin isokokoisempien kuljettajien ajamisen Mini-luokkaa paremmin. Lisäksi samalla moottorilla voi osallistua vain rajoittimia poistamalla isompiin luokkiin.

SRT:n Energy-rungot loistivat kärjessä, kun aika-ajoista tuli kolmoisvoitto järjestyksessä Eeli Järvinen, Jiri Mynttinen ja Roope Silvonen. Kärkikolmikon erotti erittäin vähät 0,108 sekuntia. Joensuulainen edellisvuoden seuransa vuoden kartingkuljettaja Roope Silvonen oli ehkä aika-ajoissa trion heikoin lenkki, mutta alkuerissä tilanne oli täysin toinen. Kahdella voitolla irtosi paalupaikka pre-finaaliin. Järvinen oli kahdesti toinen ja Mynttinen kahdesti kolmas.

Pre-finaalissa suosikkiradallaan kilpaillut parkumäkeläinen Jiri Mynttinen antoi heti hyvän lähdön jälkeen tiukan painostuksen Silvoselle ajaen myös nopeimman kierrosajan, mutta ei lopulta kyennyt haastamaan voitosta ja Silvonen jatkoi kilpailuviikonloppunsa kilpailuosuuden voittamatonta jaksoaan. Jarno Leskinen oli BirelART-rungollaan kolmas ja Järvinen putosi kaksi sijaa ollen neljäs.

Roope Silvonen oli todellakin päivän nimi, sillä vaikka Eeli Järvinen lipsahtikin hetkeksi kärkeen, ajoi Silvonen viikonlopun jokaisen kilpailulähdön voittoon ja vei IAME X30 Cadet -luokan Pohjoismaiden mestaruuden. Eeli Järvinen oli maalisuoralla vain hiuskarvan heikompi, mutta tuloksena oli upea toinen sija. Emil Virtanen kävi Leskisen kanssa taistelua kolmossijasta, mutta vaikka Leskinen oli neljäs ruutulipulla, nousi hän katsastuksen jälkeen kolmanneksi.

X30 Junior

X30 Junior on 12-16-vuotiaiden kuljettajien kilpaluokka, jossa kuljettajan ja auton yhteispaino on oltava 145 kg. Mikäli kartingissa ei täytetä painorajaa luonnollisesti, käytetään lyijypainoja pääosin auton penkissä. Painorajaa ei myöskään kannata liikaa ylittää, sillä se vaikuttaa negatiivisesti taas suorituskykyyn. Junior-luokassa paras alle 15-vuotias kuljettaja pääsee osallistumaan IAME International Finaaliin. Toki paikan ottaminen on vapaaehtoista, sillä kilpailemaan täytyy kyetä lähtemään Ranskan sydänmaalle asti.

Miro Sakko vaihtoi runkomerkin Prospeedin Exprit-runkoon juuri ennen kilpailua ja vaihto kannatti, sillä hän ajoi paalupaikalle ennen Viron lisenssillä ajavaa DHR Estonian Patrick Hakalaa. Kangasalta kotoisin oleva debyyttikauttansa Junior-luokassa ajava Mikael Vuoristo oli kolmanneksi nopein. Rasmus Kukkumäki täydensi kärkinelikon, joka oli peräti 0,039 sekunnin sisällä.

Oululaisella Sakolla on jo kolmas kausi Junioreissa, sillä hän oli jo vuonna 2016 X30-sarjan neljäs ja hän kuuluu luokan kärjen vakiokuljettajiin, vaikka kävikin välillä isojen autojen puolella. Sakko voitti molemmat alkuerät ja lunasti paalupaikan sunnuntaille. Hän ei kuitenkaan kilpaillut yli-ikäisenä Le Mans -lipusta. Hakala oli siinä tiukimmin kiinni ollen alkuerien toinen ja kolmas. Tamperelainen Julius Michelsson nousi SFN Motorsportin kalustolla kolmanneksi ohittaen naapurikylän Vuoriston.

17 kierroksen pre-finaalissa Rasmus Kukkumäki nousi viidenneltä sijalta kolmanneksi, mutta putosi takaisin viidenneksi kilpailun puolivälissä palauttaen koko viisikon täydellisen tylsästi katsojien kannalta alkuperäiseen järjestykseen: Sakko, Hakala, Michelsson, Vuoristo ja Kukkumäki. Parhaimman nousun teki Niki Laudaa ihannoiva Jooa Oksanen Tammelasta nousten 16. sijalta yhdeksänneksi. Nopeimman kierrosajan ajoi Mini-luokassa edellisvuonna Pohjoismaiden mestaruuden ajanut Patrick Hakala.

Sakko jatkoi muiden luokkien voittajien tavoin hallintaa ja voitti finaalin johtamalla jokaisen kilpailukierroksen finaalissa. Julius Michelsson oli kilpailun toinen ennen rauhallista Kankaanpään CRG-kuljettaja Kukkumäkeä. Rauhallisia tai ei, mutta koko kolmikko oli yli-ikäisiä maailmalle junior-luokkaan, mikä nosti neljänneksi ajaneen Otso-Aaron Hietasen Suomen maajoukkueeseen Le Mans -kilpailuun. Hakala kilpaili loppuun asti Hietasta vastaan edustusoikeudesta, mutta unelma jäi toistaiseksi puolen sekunnin päähän.

X30 Senior

Kilpailun niin sanotussa pääluokassa kilpaili tällä kertaa 24 vähintään 14-vuotiasta kuljettajaa. IAME Series Finlandin Junior-luokan kärkitilaa pitävä rautjärveläinen Vironkin mestari kokeili siipiään tällä kertaa Senior-luokassa. Siivet kantoivat aika-ajojen ykkösruutuun ennen Fusion Motorsportin Leevi Lintukantoa ja Oona Oksasta. Luokassa nähtiin monia uusia nimiä ja kuljettajia, jotka eivät ole ajaneet koko sarjaa. Huipputasaisessa joukossa kärkikymmenikkö oli 0,289 sekunnin sisällä ja siinä oli seitsemän eri runkomerkkiä edustettuna.

Olli-Petteri Munne voitti molemmat alkuerät, mutta toiseksi nousi kilpailun valkoinen hevonen eli Kart Republic -kuljettaja Rasmus Markkanen. Kart Republic on kartingin Adrian Neweyn eli Dino Chiesan uusi runkomerkki. Chiesa on ollut aikanaan myös Lewis Hamiltonin ja Nico Rosbergin kartingmenestyksen takana. Seinäjokelainen Formula Ford -luokan SM-voittaja Juha Mäki-Jouppi oli Praga-rungolla kolmas ja Matias Salonen neljäs.

Pre-finaalissa Munne piti kärkipaikan schumachermaisesti ja ilmeisen honkajokelaisittain. Takana Mäki-Jouppi oli pitkään toisessa sijassa kiinni, mutta kokenut Markkanen ohitti hänet viimeisellä kierroksella. Matias Salonen piti FA Kartilla neljännen sijan ennen Elias Vauhkosta. Pre-finaalin paras nousija oli Fullertonilla ajavat hallitseva Suomen sarjan mestari Henri Pihlajikko, joka nousi kahdeksan sijaa ollen kuudes.

Pohjoismaiden IAME X30 Senior -mestaruuteen ajoi Olli-Petteri Munne ylivoimaisen tasaisella ajolla ja 2,8 sekunnin marginaalilla ennen nousujohteisen kilpailun ajanutta Pihlajikkoa. Munne sai myös Senior-luokkaan paikan IAME International Finaliin. Monia mestaruuksia urallaan voittanut Lauri Leppä täytti palkintokorokkeen ja Leevi Lintukanto oli neljäs. Mäki-Jouppi putosi viidenneksi ja Markkanen kuudenneksi. Markkanen sai erinomaisen lähdön ja johti kilpailua, mutta hän ei lopulta voinut vahvemmille mitään. Parhaan nousun ajoi Haase-kuljettaja Eero Anttila ollen 11:sta nousemalla kaksitoista sijaa.

X30 Master

Master-luokassa ajavat kokeneet vähintään 30-vuotiaat kuljettajat. Mukana oli mielenkiintoinen kattaus kokemusta, sillä sitä oli myös alppilajien puolelta, kun Kalle Palander laittoi itsensä likoon uuden lajin kanssa. Hän keräsi valtavan määrän huomiota radalla ja jakoi kohteliaasti nimmareita sekä otti lukuisia selfieitä muiden kilpailijoiden kanssa. Palanderilla oli kokemusta vain sisäautoista, mutta hyvä koordinaatio, tasapaino ja rytmitaju auttoivat pitkälle myös tässä lajissa. Kuljettaja vain yllättyi miten fyysisesti rankkaa ajaminen on, kun kädet olivat aivan hapoilla jo kahden kierroksen jälkeen.

Aika-ajojen paalupaikalle ajoi lähes täydellisellä kierroksella myöskin hallitseva mestari Patrik Styf, joka on yksi Suomen menestyneimpiä kartingkuljettajia. Flunssainen Formula K -kuljettaja Ville Leppänen sinnitteli toiseksi tuhannesosasekunnin ennen Prospeedin Haase-kuljettaja Tony Lindholmia. Lindholm oli myös vain tuhannesosan Kart Republic -kuljettaja Toni Reunasta nopeampi, joten Styfin takana oli tasaista. Palander jäi pikaharjoittelun jälkeen 4,1 sekuntia kärjestä, mikä oli vajaa kolme sekuntia edellisestä sijasta.

Alkuerissä ensimmäinen yllätys koettiin, kun CRG-kuljettaja Styf ei startannut lainkaan mukaan, vaan hän kyljen kipeyteen vedoten jätti erät ajamatta. Samalla kuitenkin renkaat säästyivät finaaleihin, mikä saattoi olla oikeampikin syy kunnianhimoiselle kuljettajalle. Näin ollen Lindholm ajoi molempien alkuerien voittoon ja Reunanen oli toiseksi paras ja Leppänen kolmas. Palander joutui kolme kierrosta ennen ensimmäisen alkuerän loppua varikolle liputusepäselvyyden vuoksi. Mestari ajoi kuitenkin erinomaisen kilpailusuorituksen, joka näkyy myös syksyllä Villi Kortti -ohjelmassa.

Pre-finaalissa Lindholm pääsi paalupaikalta karkaamaan voittoon, mutta perältä lähtenyt Styf ajoi häntä kiinni ja oli maalissa toinen sekunnin voittajasta. Leppänen oli edelleen kolmas ennen akaalaista Fullerton-kuljettajaa Mikko Lainetta, joka oli Styffin jälkeen lähdön toiseksi nopein aika-ajon ja alkuerän teknisten ongelmien jälkeen.

22 kierroksen finaalissa Styf pääsi heti alussa karkaamaan, kun Ville Leppänen yritti hieman epätoivoisestikin haastaa Lindholmia päästäkseen Styffin perään. Lindholm kuitenkin pääsi tilanteesta karkuun, mutta ei enää kyennyt vastaamaan voittovauhtiin. Laine kävi Reunasen kanssa hetken taistelua, mutta kaksikko lopetti taktisesti hetkeksi kilpailun vastatakseen Lindholmin karkaamiseen. Sama kuvio siis toistui, mutta välit kasvoivat niin isoiksi, ettei ohituksia enää kärjessä nähty. Patrik Styf uusi mestaruutensa ja sai lipun IAME International Finaliin, Lindholm uusi kakkossijansa ja Laine oli kolmas, mutta hänkin on voittanut Pohjoismaiden X30 Master -mestaruuden vuonna 2016.

X30 Super Shifter

Vaihteellisten IAME X30 Super Shifterien luokassa ei ollut suurta määrää kilpailijoita, mutta meno oli sitäkin tasaisempaa. Seitsemän sadasosasekuntia erotti kolmikon aika-ajoissa, kun Ninar-kuljettaja Jussi Kuivakangas ajoi paalupaikalle ennen SM-hopeamitalistia Petteri Ruotsalaista ja varusmiespalvelustaan suorittavaa Fullerton-kuljettaja Santtu Juntusta.

Super Shifterit kuluttavat tehonsa vuoksi runsaasti polttoainetta, mutta myös renkaita. Näin alkuerissä säästeltiin renkaita finaaleita varten ja ei otettu kaikkea irti kalustosta. Vantaalainen Juntunen voitti ensimmäisen alkuerän ja Ruotsalainen toisen. Näin paalupaikkakuljettaja Kuivakangas jätettiin kolmanneksi finaalivaiheeseen.

Pre-finaalissa kokenut Ruotsalainen johti lähtövaloilta ruutulipulle Racing Service Jaatisen CRG-autolla. Kimi Räikköstä esikuvanaan pitävä, peräti 190 senttiä pitkä Juntunen oli toinen ja Lapualainen Kuivankangas odotteli edelleen finaaleja tarkkailuasetelmissa. Kouvolan kilpailussa Kuivakankaalla oli entinen F1-kuljettaja JJ Lehto mekaanikkona, joten he ovat panostaneet nuoren kuljettajan kehittymiseen valtavasti.

Finaalissa tuli sitten se odotettu tilaisuus, kun toisella kierroksella Kuivakangas ohitti Syvänniemeltä tulevan Ruotsalaisen. Juntunen johti kilpailua ja varmasti ajatteli jo voittavansa, mutta Kuivakangas oli eri mieltä. Kahdeksas kierros ja Ninar-kuljettaja nousi kärkeen, eikä johtoa enää menettänyt ja Jussi Kuivankaasta tuli Pohjoismaiden X30 Super Shifter -mestari vuosimallia 2018. Santtu Juntunen oli toinen ja Petteri Ruotsalainen kolmas.

Yhteenveto

IAME Nordic Cup on ajettu nyt vuonna 2016 Ruotsin Kristianstadissa, 2017 Kouvolassa ja viimeisimpänä Honkajoella. Vuonna 2019 IAME Nordic Cup tulee oleman kahden osakilpailun sarja, joka ajetaan Kristianstadissa huhtikuussa ja Alahärmässä elo-syyskuun vaihteessa. Tarkoituksena on kehittää siitä kovatasoinen kilpasarja Pohjois-Eurooppaan, mikä laajenisi kolmen kilpailun sarjaksi vuonna 2020. IAME Nordic Cup -kilpailussa on perinteisesti myös arvottu uusi IAME X30 -moottori. Tällä kertaa sen voittaja oli Huuko Jokiaho. Kiitos IAME ja onnittelut!

Suomen kausi huipentuu 25.-26.8. Powerparkiin Alahärmään, jossa on myös perinteinen buffet-illallinen Park Hotel Härmässä. Samassa yhteydessä ajetaan myös Road to Karting -finaalit, jossa kohtaavat Suomen kovimmat sisähallikuljettajat ja parhaat voittavat kartingautot ja ilmaiset osallistumiset IAME Series Finlandiin kaudelle 2019.

Posted: Elokuu 23rd, 2018

Lataa sarjaesite 2017-2018
Wreath image

SARJAJOHTAJAT 2018